hi1 hi2 hi3 hi4 hi5

hi6
Tauno Luiro hyppäsi v.1951 Oberstdorfin lentomäessä loistavan maailmanennätyksen 139 metriä, joka kestikin ennätyksenä monia vuosia.
hi7
Cortinan olympialaisissa 1956 OH:lla oli vain yksi edustaja mutta kotiintuomiset sitäkin arvokkaammat. Antti Hyvärinen voitti Suomen ensimmäisen olympiakultamitalin mäenlaskussa.
hi8
1970-luku oli kansallisesti OH:n juhlaa, mutta arvokisamitaleja ei herunut. Odoteltiin aina vuoteen 1980, jolloin Jouko Törmänen voitti kultamitalin suurmäessä Lake Placidin olympialaisissa.

Kun ensimmäisiä Ounasvaaran talvikisoja alettiin valmistella,niin pohdittiin myös hyppyrimäen rakentamista. Kisoja valmistelevan toimikunnan kokouksessa 10.2.1927 tehtiin aloite pienen harjoitusmäen rakentamisesta Ounasvaaralle.Hanke eteni kesän aikana mm. rahoituksen suhteen ja rakennustöihin päästiin. Vihkiäiskilpailu tässä insinööri Sirolan suunnittelemassa mäessä pidettiin 11.12.1927. Sateisessa säässä pidetyssä kisassa Lahden Paavo Nuotio hyppäsi 33metriä. Olympialeiriläisten kilpailuissa 19.12 Nuotio ponnisti jo 37m. Myöhemmin mäkeä jyrkennettiin. Ounasvaaran ensimmäinen hyppyrimäkipalveli viimeisen kerran vuonna 1947 pidetyissä talvikisoissa. Mäkiennätykseksi jäi Vasko Feodotoffin ja Timo Muraman 43,5m.

Ounasvaara vaati suuremman mäen, josta hypätään 70-80 metriä. Pöyliövaaran suurmäkihanke eteni 1935 ja rakennustyöt alkoivat. Vihkiäiset pidettiin Ounasvaaran Talvikisoissa 29.3.1937. Timo Murama liiteli juhlakisoissa mäkiennätyksen 71 metriä, mikä säilyikin muutaman vuoden.Lopulliseksi ennätykseksi jäi Lauri Pietikäisen 1941 hyppäämä 74m. Pöyliövaaran suurmäen tarina päättyi 8.10.1944, jolloin saksalaisten asettama räjähdyspanos murskasi mäen puurakenteet yhdeksi romuläjäksi. Mäki sijaitsi tuulisessa rinteessä ja oli siten erittäin hurja ja vaativa ottaen huomioon silloiset korkean lentoradan ja varusteet.

Vuonna 1947 rakennettiin samalle vanhan mäen paikalle uusi mäki, joka tunnetaan nimellä ”keskari”. Mäestä hypättiin parhaimmillaan 55-60m. Kovia kokenut keskari paloi ensimmäisen kerran 1956 alamäen osaltaan. Juhannusyönä 1976 ylämäki tuhoutui lähes konaan jälleen tulipalossa. Mäki korjattiin vielä kerran hyppykuntoon ja palveli hyppääjiä aina vuoteen 1980 saakka. Keskari tuotti monia huippuhyppääjiä vuosien varrella. Parhaimpina esimerkkeinä Tauno Luiro ja Antti Hyvärinen lähtivät tässä mäessä harjoitelleina maailmalle suurempiin mäkiin ja tuloksethan me kaikki tiedämme.

Sorakuopan mäessä moni OH:n mäkikotka on aloittanut uransa. Veikko Ahonen kumppaneineen veti harjoituksia ja kilpailuja, joihin osallistui kymmeniä hyppääjiä. Sorkku oli 35 metrin mäki, ja sen ympäristössä oli useita pienempiä linkkoja. Sorkun kasvateista voisi mainita mm. Ylianttilat, Käyhkö, Törmänen, Ylipullit ym. Mäki oli alunperin puurunkoinen ja myöhemmin putkimäki. Sorkun tarina päättyi vuonna 1987, kun se oli purettava Ranuantien tietöiden alta.

1960-luvun alussa Suomen Hiihtoliiton johto ja julkinen sana olivat sitä mieltä, että Ounasvaaralle on välttämätöntä saada suurmäki. Rovaniemen kaupunki myönsi v.1961 rahat mäen rakentamiseen yhdessä veikkausvarojen kanssa. 1961 rakentaminen aloitettiin ja v.1962 talvikisojen yhteydessä suurmäki vihittiin. Pekka Yliniemi teki heti mäkiennätyksen 87m, joka kesti vuoteen 1965, jolloin Martti Niemi hyppäsi 89,5m. Lahden Raimo Ekholm paransi ennätyksen v.1968 90 metriin. Mäen profiilin korjauksen jälkeen vuonna 1976 talvikisoissa Esko Rautionaho ja Jouko Törmänen hyppäsivät uudeksi ennätykseksi 94 metriä. V.1983 Ounasvaaran mäkikeskukseen saatiin uusi keskari, johon myös tuli muovipinnoite kesäharjoittelua varten. 1990- luvun loppupuolella 90 m:n mäkeä muutettiin nykyaikaisemmaksi ja samalla mäki sai muovit ja posliini ylämäen. 100 metrin raja on rikottu sen jälkeen useassa kilpailussa. Mäkikeskuksessa on lisäksi 6, 15, 25 ja 36:n metrin mäet.

Ounasvaaran Hiihtoseuran mäki – ja yhdistetynmiehet ovat saavuttaneet vuosien varrella kymmenien SM-mitalien lisäksi myös paljon kansainvälistä menestystä.Ensimmäisen arvokisamitalin toi Aarne Valkama ottamalla pronssia v.1937 yhdistetyssä Chamonixin MM-kisoissa.
Martti Huhtala voitti hopeaa v. 1948 yhdistettyssä olympialaisissa St.Moritzissa.
Ensio Hyytiä otti hopeamitalin Lahden MM-kisojen mäenlaskussa vuonna 1958 varmistaen Suomen kaksoisvoiton Juhani Kärkisen voittaessa.
Kahdeksan vuotta odotettiin seuraavaa mitalia, jonka toi Ounasvaaralle Paavo Lukkariniemi voittamalla pronssia Oslon MM-kisojen normaalimäessä v.1966.

Seuraavat mitalit toivat Ylipullin veljekset. Yhdistetyn mies Jukka voitti Sarajevon -84 olympialaisissa pronssia ja samana vuonna Ounasvaaralla joukkue MM hopeaa. Lisäksi tuli 1985 Seefeldin MM-kisoissa joukkue pronssia. Tuomo sai kolme joukkuemäen kultamitalia kisoista, jotka olivat 1985 MM Seefeld, 1987 MM Oberstdorf ja 1988 olympialaiset Calcary. Raimo otti MM- hopeaa joukkuemäessä 1991 Val Di Fiemmessä.

Vuosituhannen lopun arvokisamenestyksestä on vastannut OH:n yhdistetyn kaksikko Hannu Manninen ja Tapio Nurmela. Molemmat ottivat mitalit yhdistetyn joukkuekilpailuissa: 1999 MM Ramsau kultamitali, 1997 MM Trondheim hopea ja 1998 olympialaiset Nagano hopeamitali.

Lisäksi Ounasvaaran Hiihtoseuran mäki- ja yhdistetyn urheilijat ovat saavuttaneet vuosien varrella useita nuorten MM-mitaleja, ja muita hienoja tuloksia kansainvälisissä kilpailuissa. Kotimaassa OH on aina ollut eliittiä. Tähän historiaan voimme tulevaisuudessa lisätä useita rivejä

Lähteet: OH:n historiikit ja Alvar Lantto