Kuukauden suunnistaja: Lea Pirttilä

Tässä juttusarjassa esittelemme joka kuukausi yhden seuramme aktiivisuunnistajista. Luvassa on esittelyjä kaiken tasoisista suunnistajista junnuista veteraaneihin ja harrastelijoista huippuihin.

Tammikuun kuukauden suunnistajana esittelemme pitkään seuratyössä mukana olleen Lea Pirttilän, joka nosti ensimmäisissä painonnostokisoissaan peräti 18 Suomen ennätystä.

Mikä on päälajisi?
Hiihtosuunnistus näin talvella ja pyöräsuunnistus kesällä.

Mitä muuta harrastat suunnistuksen lisäksi?
Hiihto, painonnosto, avantouinti, maastopyöräily, yleisurheilun heittolajit (moukarinheitto on lempilaji). Iltaisin TV:n katselua ja vielä iltalukemisena dekkareita suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi.

Mitä teet työksesi/opiskelet?
Metsähallituksen Laatumaassa myyntineuvottelijana teen metsäkiinteistökauppaa ja maanvuokrasopimuksia.

Tykkäätkö enemmän kesästä vai talvesta?
Ei ole suosikkia. Kaikissa vuodenajoissa on omat hyvät puolensa.

Mikä on lempitreenisi?
Keväthangilla hiihtely.

Kauanko olet harrastanut suunnistusta ja mikä on saanut sinut pysymään lajin parissa? Toisin sanoen mikä on suunnistuksessa parasta?
Suunnistusta olen oikeastaan harrastanut vasta aikuisiällä. Opiskeluaikoina kävin toki satunnaisesti iltarasteilla. Ensimmäiset työvuodet olivat kuitenkin suunnistukseen verrattavaa toimintaa, kun tein sulan maan ajan metsäsuunnittelua kulkien päivittäin maastossa ilmakuvien ja karttojen avulla. Siitä sai hyvän pohjan lajin omaksumiseen.
Aktiivisemmin lajin pariin siirryin lopetettuani lentopalloilun kolmekymppisenä, ensin Rovaniemen iltarasteilla ja sitten kun maastot kävivät liian tutuiksi niin hankin lisenssin ja lähdin kansallisiin kisoihin. Alkuun suunnistin vain kesäisin, hisu-ura alkoi sitten suoraan MM-tasolta kun Karvisen Antsu järjesti matkan veteraanien MM-kisoihin Ruotsiin v. 2007.
Parina kesänä tuli sitten jalkojen kanssa ongelmia, joten piti kehitellä kesäkaudelle korvaavaa toimintaa juoksemiselle ja siirryinkin maastopyörän päälle. Pyöräsuunnistuksessa alkaa tänä vuonna kahdeksas kausi.

Suunnistuksessa mielenkiintoisinta on sen haasteellisuus. Pitää keskittyä tekemiseen, jos ajatus harhailee niin olet kohta hukassa. Ja vaikka hisu/pysukartoilla on suunnistusta vähemmän reitinvalintavaihtoehtoja valmiiden urien ja polkujen myötä, niin suksilla ja etenkin pyörällä kovemman vauhdin myötä ne valintatilanteet tulevat eteen nopeammin. Ja pelkkä fyysinen kunto ei riitä, mukana on aina oltava myös taitoa.
Parasta ovat kuitenkin sekä kisareissuilla tutuiksi tulleet, että etenkin oman seuran suunnistajakaverit.

Paras saavutus urasi aikana?
Hiihtosuunnistuksessa WMSOC-keskimatkan pronssi Sveitsistä 2015. Pyöräsuunnistuksessa kaksi SM-kultaa sprintistä (2010, 2015) ja puolenkymmentä SM-pronssia (4 keskimatkalta, 1 pitkältä).
Suunnistuksen Lapin maakuntaviestin kultamitali löytyi myös kaapista.

Mikä on ollut mieleenpainuvin muistosi suunnistuksen parissa?
Suunnistusta voit harrastaa ympäri maailmaa ja erilaisten maastojen ja upeiden maisemien vuoksi ulkomaan reissut ovat aina mieleenpainuvia. Mieleen ovat jääneet mm. ensimmäiset WMSOC-kisat ja O-ringen Ruotsissa, WMSOC-kisat Norjassa ja Latviassa erityisen tiheän ja vaativan uraverkoston vuoksi, lumettoman talven 2014 WMSOC-hisut Virossa, Sveitsin ja Itävallan alppimaisemat sekä kesällä että talvella, Liettuan Kuurinkynnään kivettömät hiekkakankaat, Unkarin karstialueiden suppamaastot, kaupungeista viime kesän sprinttikisat Tallinnassa ja Edinburgin ja Stirlingin linnat ja kaupungit sekä etenkin vuoden 2009 WMOC-suunnistukset Australiassa ja samalta kuukauden reissulta Australian ja Uuden-Seelannin upea luonto.

Kotimaassa mieleenpainuvinta on ollut ensimmäisen Jukolani, Mehtä-Jukolan Venlojen viesti ja valvominen yön läpi. Toki kesän kohokohtana kaikista Jukola-reissuista on muisteltavaa. Ja on niitä haastavia ja upeita kisoja ja maastoja myös Suomessa. Eniten olen tykännyt Utsjoen tunturisuunnistuksen avotuntureista ja erilaisista harju- ja suppamaastoista (mm. Jukola 2000 Pärnävaaralla, Fin5 Varkaus-Joroinen, KRV Joutenlammella ja Tipasojalla).

Eikä se ensimmäinen (ja ainoa) Mega-pummi Kuusamossa häviä mielestä mihinkään. Minä jopa epäilin, että kartoittajalla on iso suht avonainen suo jäänyt huomaamatta, mutta jatkoinpa vain menoa. Onneksi matkalla tuli eteen pieni malminetsintäuurre, jota pysähdyin ihmettelemään. Ja onneksi niitä uurteita oli vain yhdessä kohdassa kartalla, niin pääsin taas selville olinpaikastani.

Tavoitteesi ensikaudella ja myöhemmin tulevaisuudessa?
Sijoitustavoitteita ei koskaan ole ollut. Haen omaan tasooni nähden onnistunutta suoritusta. Toki mukavalta tuntuu, jos pärjään.

Motto:
Kaverit esitti tunnuslauseeksi ”Kuin telkkä pönttöön” kun en suuremmin harhaile rastinotossa, mutta parempi on kuitenkin tavoitteen mukaisesti ”Oma hyvä suoritus”.

Kenet haluaisit helmikuun Kuukauden suunnistaja -esittelyyn?

Hyviä ehdokkaita on paljon, mutta valitsen vastaajaksi minutkin hiihtosuunnistuksen pariin houkutelleen Antero Karvisen.

Sponsorit:
Oma apu, paras apu.

Seuraa minua sosiaalisessa mediassa:
Facebookista löytää.