Tupa, jolla on tarina

Paviljonki rakennettiin Rovaniemen suojeluskunnan toimesta 1926 ja on yksi niistä rakennuksista, jotka säästyivät Lapin tuhoilta saksalaisten polttaessa Rovaniemen maan tasalle. Rakennusta pidetään yhtenä rakennusperinteen harvinaisuuksista, joita täältä ei juuri enää löydy.

Ampumapaviljonki rakennetaan

Rovaniemen suojeluskunta hankki vuonna 1926 omistukseensa Ounasvaaralta Ampula ja Paukkula nimiset tilat. Ampumapaviljongin ja -radan raivaus- ja rakennustöihin ryhdyttiin mies- ja hevosvoimin kesällä 1926. Paviljongin suunnitteli rakennusmestari Viljami Kaltio. Lotat keräsivät kahvilan pidolla varoja sen rakentamiseen. Harjoitukset ja ammunnat radalla aloitettiin välittömästi valmistumisen jälkeen. Lainhuudon suojeluskunta sai ko. tiloille vasta 21.9.1935.

Paviljongissa oli sodan aikana sekä suomalaisten että saksalaisten radioasemat ympäristön ollessa saksalaisten sotajoukkojen asemapaikkana. Rovaniemen suojeluskunnan lakkauttamisen jälkeen 6.11.1944 ampumarata-alue siirtyi Suomen valtiolle.

Sisäasiainministeriö antoi 28.6.1947 Rovaniemellä toimivalle Rajajääkärirykmentti 2:n komentajalle Antti Pennaselle valtakirjan, jolla voitiin luovuttaa omistuksessa olevia tiloja Rovaniemen kauppalalle. Vastineeksi Rovaniemen kauppalan tuli antaa uuden kasarmialueen maa-alueet sekä LR:lle 5 ha:n suuruinen ampumarata-alue. Ounasvaaran ampumapaviljonki ja -rata jäivät Lapin Rajavartioston (entinen Rajajääkärirykmentti 2, vuosina 1945 – 6/1947) hallintaan siihen saakka kunnes Rovaniemen kauppala luovutti Lapin Rajavartiostolle uuden ampumarata-alueen.Myöhemmin kaupunki ”maksoi” paviljonkirakennuksesta pienen summan Lapin Liikuntakasvatussäätiölle.

Ounasvaaran ampumaradalla suoritettiin rajavartioston koulutusammunnat ja ammunnan oheiskoulutus. Paviljonkiin sijoitettiin myös radioasema, jota käytettiin samalla henkilöstön majoitustilana. Vuonna 1956 radioasema siirrettiin silloiselle kasarmialueelle. Ampumarata oli LR:n käytössä vuoteen 1958, jolloin Rovaniemen kauppala lopulta luovutti rajavartiostolle Toramon ampumarata-alueen.

Toramolla rakennustyöt aloitettiin kesällä 1958. Varusmiesten vanhempi saapumiserä aloitti työt metsän raivauksella. Sen jälkeen kaivinkoneet tekivät maansiirtotyöt ja rakentaminen jatkui näyttösuojien valu- ja rakennustöillä. Ammunnat käynnistettiin vuoden 1959 aikana ja ensimmäiset LR:n ampumamestaruuskilpailut pidettiin siellä 17. – 18.8.1961. Ampumaradan käyttö Ounasvaaralla loppui kokonaan ministeriö julkaistessa uudet turvallisuusmääräykset.

 

Kisapaikka

Hiihtokisoja on Ounasvaaralla järjestetty aina vuodesta 1923. Ensimmäiset Ounasvaaran Talvikisat pidettiin 1927. Sama järjestelytoimikunta perusti hetimiten sen jälkeen Ounasvaaran Hiihtoseuran. Ampumapaviljongilla pidettiin suojeluskunnan valtakunnalliset hiihtokilpailut 1930. Paviljonki ja -rata luovutettiin vuosittain Ounasvaaran hiihtoseuran käyttöön hiihtokisojen järjestelyjen ja kilpailun ajaksi.

Ounasvaaran kisoja ei pidetty Rovaniemellä sotavuosina 1940 ja 1945. Niiden tilalla Ruotsin Bodenissa pidettiin ns. varjokisat sodan päättymisen aikaan 1945. Viimeiset Ounasvaaran talvikisat hiihtolajien osalta pidettiin vanhalla ampumarata-alueelle vuonna 1964 uuden stadionin valmistuttua 1965.

Paviljonki on yksi niistä rakennuksista, jotka säästyivät Lapin tuhoilta saksalaisten polttaessa Rovaniemen maan tasalle. Rakennusta pidetään yhtenä rakennusperinteen harvinaisuuksista, joita täältä ei juuri enää löydy. Esille on nostettu mahtavat hirsiseinät sekä omaleimainen takka. Pihapiirissä oli alkuvuosina myös sauna ja muita ulkorakennuksia. Pihalla oli erinomainen kaivo.

Rakennuksen sisätilassa oli myöhemmin talonmiehen asunto, joka käsitti huoneen ja keittiön. Sinne oli erillinen sisäänkäynti. Pääovesta tultiin isoon hirsiseen tilaan, joka toimi koulutuspaikkana etenkin monille nuorisoryhmille.

Rovaniemen kaupunginhallitus luovutti Ounasvaaran nuorisotalon kuvataideseura Palaksen käyttöön 1966, kun se oli ilmoittanut kiinnostuksen koota piiriinsä koko maakunnan taiteilijoita ja samalla ottaa vastuun lasten ja nuorten taidekasvatuksesta, mutta Palas ei tilaa käyttänyt. Sittemmin Rovalan toimesta siellä pidettiin useita lasten ja nuorison kerhoja sekä leirejä. Viimeisimpinä käyttäjinä olivat nuorisobändit.

Heidän jälkeensä se oli eri rakennusfirmojen työmaatoimistona rakennettaessa LappiAreenaa ja laajennettaessa Lapin urheiluopistoa. Virallisissa papereissa Paviljonki kulkee vieläkin Ounasvaaran nuorisotalon nimellä.

Miksi OH innostui

Ounasvaarasta haluttiin jo ensimmäisistä kisoista alkaen luoda pohjoisimman Suomen suurkilpailujen keskus vastapainoksi Lahden Salpausselälle, missä ensimmäiset kisat oli järjestetty 1924. Kun hiihtostadion siirrettiin varan toiselle puolelle, paviljongin ja ampumaradan henkinen napanuora OH:n toimintaan katkesi. Siitä huolimatta OH:n väki oli surrut tyhjillään olevan, ränsistyvän paviljongin tilaa.

Eräässä kaupungin investointisuunnitelmassa paviljongin peruskorjaukseen arvioitiin menevän miljoona markkaa. Kaupungilla oli ollut myös suunnitelmissa sen siirtäminen johonkin toiseen paikkaan jopa keskustelua sen purkamisesta. Aluetta on syystäkin kutsuttu rovaniemeläisten muistojen kentäksi.

Ounasvaaran Hiihtoseuran täyttäessä 80 vuotta juhlakokouksessa heräsi ajatus paviljongin säilyttämisestä ja saamisesta seuran käyttöön sekä siten estää purku- tai siirtosuunnitelmat. Aluksi tarkoituksena oli, että seura ostaisi rakennuksen Rovaniemen kaupungilta. Kauppaa ei kuitenkaan syntynyt. Haluttiin olla varmoja, että rakennus päätyy OH:n käyttöön eikä kilpailutilanteessa joudu muihin käsiin. Siksi päädyttiin tekemään kaupungin kanssa 25-vuotinen vuokrasopimus, jossa OH sitoutui kunnostamaan/peruskorjaamaan koko rakennuksen. Vuokrasopimukseen tuli myös maininta siitä, että OH:lla on etuosto-oikeus, jos talo tulee myyntiin.

Tavoitteena oli siis ollut turvata paviljongin pysyminen sen alkuperäisellä tontilla sekä säilyttää vanhat rakenteet ja niiden myötä rakennuksen vanha, arvokas perinne. Tämä ajatus sopi myös Rovaniemen kaupungille, jolle rakennus oli muodostunut pikemminkin rasitukseksi suurine huolto- ja hoitokustannuksineen. Kaiken lisäksi tyhjä rakennus oli ollut myös ilkivallan kohteena. OH osti rakennuksen kaupungilta.

Osto rahallisesti oli mahdollista, kun Ounasvaaran tanssilavan palon myötä seura sai vakuutuskorvauksia ja kun lisäksi hoiti palopaikan raivauksen tietyllä lisäkorvauksella. Rakennuksen maa-alue on vuokrattu kaupungilta 60 vuodeksi.

Mikä oli rakennuksen kunto

Tilanne oli ennakkoarviota huomattavasti huonompi. Siitä kertoo kaupungin raportti. Edelleenkin nuorisotoimi oli jättänyt rakennuksen kylmilleen. Avaimet oli tuotu tilaliikelaitoksen pöydälle. Kun huolto meni rakennukseen käymään, ikkunat olivat osittain rikki (-20 C) talo jäässä ja vesiboileri huusi tyhjänä. Myöhemmin selvisi, että yleisavaimia oli lukuisia ja sisään päässeet olivat isolla sähköpatterilla lämmittäneet yhtä huoneista.

Sisätiloihin oli rakennettu jos jonkinlaista kopperoa kahden rakennusfirman toimesta. Itäpuolen seinän alimmat hirret olivat lahonneet. Ounashallia rakennettaessa maata oli nostettu ja sen seurauksena pintavedet olivat valuneen taloon seinään saakka. Alaosa seinästä jouduttiin kengittämään. Katon paikkauksen jälkeen vuodot saatiin loppumaan. Ulkopuoliset ikkunat entisöitiin, sisäpuolelle sijoitettiin lämpölasit. Vanhan mallin ilmanvaihtosysteemi ei ollut riittävä ja siksi aivan viime vaiheessa se uusittiin nykypäivän vaatimuksia vastaavaksi.

Tuvan lattia oli säilynyt hyvänä. Pitkät rautanaulat upotettiin. Alaosan kunttakerros osoittautui kuivaksi, jolloin lattian lämpöeritystä ei tarvinnut uusia. Öljykattila ja putkistot purettiin. Omalla kustannuksella jouduttiin poistamaan maanalainen öljysäiliö, jonka tyhjennys ja pois vienti aiheutti yli kahden tuhannen euron odottamattoman lisäkulun.

Lämmityssysteemiksi valittiin suora sähkölämmitys ilmalämpöpumpulla lisättynä. Vaikka aivan talon vieressä menee kaukolämpöputki, sitä ei voitu näin pieneen rakennuksen lämmityksessä hyödyntää. Takka ja savupiippu olivat kunnossa. Ainoa haittatekijä on, että takkapellin käyttö tapahtuu OH:n toimistohuoneesta käsin.

Keitä mukana

Peruskunnostuspiirustukset teki talkoilla arkkitehti Pentti Rantakokko. Sähkösuunnittelusta vastasi DI Juhani Riski. Vastaavana mestarina oli Rauno Kostamo. Sähkötöistä vastasivat Seppo Rautiainen ja Pasi Ruokanen.

OH oli kiinteässä yhteydessä sekä ympäristökeskuksen (nyk. ELY) Tapio Pukemaan ja Antti Pihkalaan sekä kaupungin perinnerakentamisen asiatuntijoihin. Uutta rakentamista ei juuri ollut. Kaiteiden muodon ideoi arkkitehti Tarja Outila ja yläkerran portaiden muutostyön erityissuunnittelija ja Kaisa Tammilehto.

Peruskunnostustyö vei runsaat kolme vuotta. Pääosan korjaustöistä on tehty OH:n tukityöllistämisprojektin henkilöt, joita viime vaiheessa ohjasi Pekka Laitila. Samalla seura osaltaan toteutti yhteiskunnallista tehtäväänsä kouluttamalla ja työllistämällä alle 25-vuotiaita nuoria ja vaikeasti työllistyviä pitkäaikaistyöttömiä.

OH:n oma jäsenistö on lisäksi tehnyt mittavan talkootyön. Arviolta yli 2000 tuntia. Ensivaiheessa paneuduttiin alakertaan. Vanha öljylämmityskattila ja systeemiin kuuluneet lämpöpatterit poistettiin. Samoin poistettiin pesu- ja suihkutila. Keittiökalusteet ostettiin Kemijärveltä peruskunnostettavasta omakotitalosta.

Yläkerran kylmillään olevat vinttitilat kunnostettiin. Toinen yhdistettiin suoraan yläkerran huoneeseen. Toisesta tehtiin tila OH:n arkistolle. Jälkimmäiseen johtava ulkoapäin tuleva luukku sul-
jettiin ja käynti tehtiin eteisestä. Myöhemmin ylätasanteelle rakennettiin kaksi varastoa. Vuonna 2020 uusittiin keittiön kalustus ja lattiamateriaali.

Rahallista tukea peruskorjaukseen on saatu veikkausvoittovaroista ja ELY;n kautta perinnerakentamiseen. Jäsenille suunnattiin kaksi keräystä nimeltään lankku- ja pokaprojekti. Tietyllä summalla sai tukea lattialankkujen ja ikkunapokien ennallistamista. Lahjoitukset menivät lyhentämättöminä kyseisen työvaiheen toteuttamiseen.

Mikä lapselle nimeksi?

Jäsenistön keskuudessa järjestettiin nimikilpailu. Onko se Punainen tupa, Paviljonki vai Ampula. Tarjolla oli myös Korvike, mikä kisaravintolan nimikyltti löytyi peruskunnostustyön yhteydessä. Työnimenä ollut Punainen tupa oli kuitenkin jo niin vakiintunut, ettei muutosta nimeen tullut.

Rovaniemen vapaa-ajanlautakunta palkitsi Ounasvaaran Hiihtoseuran Punaisen tuvan entisöinnistä. Perusteluissa todettiin, että Punaisen tuvan kunnostus oli kulttuuriteko. OH myös haki museovirastolta Punaisen tuvan suojelua.

Vapaussodan ja Itsenäisyyden Lapin perinneyhdistys luovutti Rovaniemen suojeluskunnan ja Lotta Svärd -yhdistyksen muistolaatan ampumapaviljongin seinään 12.9.2009 järjestetyssä juhlassa. Myöhemmin tuvan seinälle kiinnitettiin myös Lotta Svärd -perinnesäätiön laatta.

Tekstin on kirjoittanut OH:n perinnevastaava Leena Jääskeläinen 2023

Katso varauskirja ja tee varaus

Virkisty tuhansien tarinoiden tuvassa, vanhanajan pirtissä. Tupa tarjoaa erinomaiset puitteet erilaisiin hetkiin

Varauskirja